Tosiaan tästä lähtee tämän blogin aloitus. Olen tätä harkinnut...........pitkään! Ja nyt sen sitten sain alulle. Tuun tässä blogissa varmasti kirjoittamaan syvällisiä ajatuksiani ja niin kuin sivusto antaa ymmärtää, vuodattamaan tuntemuksiani.

Olen siis kotiäiti. Vau, vieläkin tuo sana särähtää korviin. Äiti. Kahdelle lapselle. Ja ylihuomenna 22-vuotias. Viisi vuotta sitten en olisi kuvitellut olevani tässä vaiheessa kahden lapsen äiti. Tai haaveilevan kolmannesta!! Mutta näin siinä kävi. 

Meidän lapset on jo niin "isoja", 2v2kk ja 1v1kk. Ei ne enää vauvoja ole ja sekös tän kamalan vauvakuumeen saikin alkuunsa. Ja asiaa pahensi syksyllä asennetun kierukan poistuminen itsestään. Ensimmäisestä kierrosta kierukan jälkeen saatiin heti plussa ja kaksi päivää ekan positiivisen testin jälkeen se päättyi. Siitä on nyt viikko aikaa ja kyllä silmät kostuu sitä ajatellessa. Mutta hei, ei jäädä sitä murehtimaan sen enempää sillä meillä on vielä aikaa. Ja mistäs sen tietää vaikka tärppi kävis heti perään. Vauvakuumetta aiheuttaa myös lähipiirin pienet vauvat, parhaan ystäväni esikoinen ja toisen ystävän pikku kakkonen. Oon niin onnellinen molempien puolesta!

Oon kyllä ollu aika uupunut viime aikoina, esikolla on kamala uhma ja kuopuksella taasen kova eroahdistus. Onneksi sain kotipalvelusta apua tuleville viikoille ennen kuin miehellä alkaa kesäloma. Sillä on nyt tosi tiukkaa että hyvä kun kerkeää välillä kävästä kotona. Lapsetkin kaipailee isiä päivisin. Eniten äiti kaipaa käsiä ympärilleen.

Nyt alkaa silmäluomia painaa niin paljon että on pakko jättää kirjotukset tähän, hyvää yötä!

(Ja tervetuloa lukemaan blogiani! :))